Suomenajokoira on kotimainen, Suomen suosituimpiin rotuihin kuuluva koirarotu, jota käytetään lähes pelkästään jäniksen tai ketun ajometsästykseen. Se on itsenäisesti joko maa- tai ilmavainulla
työskentelevä koira, joka ajaa riistaa haukkuen kuuluvasti. Rodun suosiota ylläpitää jäniksen ja ketun pitkät metsästysajat.
Suomenajokoiran määrätietoisen rodullisen kehityksen voidaan laskea alkaneen,
kun metsästyskoiraharrastajat perustivat Suomen Kennelklubin vuonna 1889 ja yhdeksi ensimmäiseksi tavoitteeksi asetettiin suomalaisen ajokoirarodun luominen. Koska maahamme pääasiassa Venäjältä, Ruotsista ja Englannista jo
tuodut rodut eivät täyttäneet niille asetettuja metsästysvaatimuksia, joukko aktiivisia metsästysharrastajia alkoi etsiä jo Suomessa olevista koirista parhaiten metsästykseen soveltuvat yksilöt ja kehittää
niiden avulla suomalaista ajokoiraa. Suomen Kennelklubin ensimmäisestä näyttelystä vuonna 1891 valittiin kolme ja seuraavana vuonna kahdeksan koiraa, joiden pohjalta laadittiin ensimmäiset rotumerkit vuonna 1893. Koiran väriksi
vahvistettiin punaruskea. Koska väri ei kuitenkaan vakiintunut, vaan musta mantteli pyrki voimakkaasti esiin, jouduttiin 1900-luvun alussa palaamaan kolmiväriseen koiraan. Nykyinen rotumääritelmä on suurimmaksi osaksi peräisin
vuodelta 1932.